07 helmikuuta 2013

Erikoispostaus: Sairaudestani

Ajattelin nyt siis kirjoittaa ihan kunnon postauksen mun sairaudesta ja siitä, mitä kaikkea mä olen käynyt läpi.

Suurin osa tätä blogia jo pidempään lukeneista tietääkin, että mulla on syöpä. Tarkemmin sanottuna se on leukemia ja siitäkin tarkennettun Akuutti Myeloinen Leukemia (AML).
Leukemia todettiin mulla 26.9.2011 eli seiskaluokan alussa. Sitten lähdettiin TAYS: iin ja heti seuraavana päivänä mulle aloitettiin ensimmäinen sytostaatti hoito. Eka jakso sairaalassa oli todella rankka, koska sairastuin samalla keuhkokuumeeseen ja jouduin teho-osastolle hengityskoneeseen. Keuhkokuumeen saaminen taas johtui siitä, että sytostaatit laskee vastustuskyvyn ja olin jo valmiiksi vähän flunssainen.
Näitä sytostaattikuureja mulla oli kuusi ja jokainen kesti 5vrk. Mutta sairaalassa olen joutunut viettämään aikaa paaaaljon enemmän. Jokaisen sytostaatin jälkeen kului viikko, mulle nousi kuume vastustuskyvyn puutteen vuoksi ja lähden taas sairaalaan ja siellä olin niin kauan, että vastustuskyky nousi hieman ylemmäs. Missään vaiheessa se ei kuitenkaan kohonnut normaalille tasolle. Se johtui siitä, että syostaatit ns. sammuttivat luuytimeni. Se siis lakkasi tuottamasta minkäänlaisia soluja. Siksi mulle tiputettiin usein punasoluja ja trombosyyttejä eli verihiutaleita.
Sytostaattien seurauksena multa lähti hiukset kokonaan, samoin ripset. En käynyt koulua ollenkaan, koska ei ollut vastustuskykyä ja olin melkein yhtenään sairaalassa. Opiskelin siis melkein koko 7.lk:n kotona ja keskiarvoni oli silti 8.2...

Sytostaattia...
Mulla oli todellakin rankkaa, enkä olisi jaksanut niin hyvin ilman tiettyjä henkilöitä (vanhempia ei lasketa...), nimittäin Juliaa ja Hurria. Hurrilla mää sain käydä päivittäin ratsastamassa, Kati oli aina laittanut sen mulle valmiiksi koska en saanut mennä talliin enkä maneesiin. Ratsastelin Hurrilla siis ulkona, kävin maastoilemassa tai vain taluttelin. Kävin ponin luona niin usein, että nykyään se tulee mua vastaan tarhassa ja nostaa päänsä heti kun kutsun sitä.
Julia taas tuli käymään meillä aina kun se vain oli mahdollista ja mä pystyin juttelemaan sen kanssa ihan msitä vaan, ja pystyn vieläkin. Eikä se, että Julia on mua nuorempi haittaa yhtään. Me käytiin yhdessä tallilla, Vapputorilla Tampereella ja kerran Julia jopa sai tulla moikkaamaan mua TAYS:iin.

Noiden lisäksi yksi kivoista asioista on ollut peruukki, joka on mulla yhä tallessa. Peruukin sain siksi, että olisin muuten kuljeskellut kaljuna tai huivipäisenä ulkona, eikä se tietenkään käynyt päinsä...
Peruukki

Oma tukka heinäkuussa
Periaatteessa Iiriksen tulo meille on mun sairauden ansiota, koska jos en olisi sairastunut, meille ei olis tullut ikinä mieleen hankkia kesäksi toista ponia, saati sitten ostaa toista ponia.

Nyt mä en enää käy sytostaateilla, koska ne loppui maaliskuussa. Jee! Mä käyn kuitenkin seurannassa, eli luuydinnäytteessä. Siitä selviää, missä tilassa se tauti on, sillä sen kuuluisi olla ns. "Lepotilassa" eli remissiossa. Terveen papreita en kuitenkaan ole vielä saanut, sillä ne saa vasta kun on kulunut viisi vuotta eikä tauti ole uusinut.
Eka ratsastus sairastumiseni jälkeen

11 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! =)
    Lähtik sulta ripsetkin?
    Mä oon aina luullu, että sulta lähti vaan hiukse... En huomannu, että sulla ei olis ollu ripsiä. =) =)

    VastaaPoista
  2. Vau, olet selviytyjä! Upea postaus!

    VastaaPoista
  3. Mä niiiin toivon, että saat ne terveen paperit. :-)


    t. anonyymi lukija Jämsästä

    VastaaPoista
  4. Vooi kiitos kaikille kommenteista :)
    Ja kivaa Jämsäläisii xD

    VastaaPoista
  5. Toi oli kyllä kiva postausXD Jee.. Mäkin olin siellä! Voi kun kiva, että et olisi selvinnyt ilman mua:)) Vieläkin alkaa naurattaa se meiän vapputori reissuxD Oli hauskaa!:)

    VastaaPoista
  6. Never give up,
    Olet selviytyjä! Olen onnellinen puolestasi.
    Monta kertaa Hurrilla ratsastetaan viikossa ja ratsastatteko itse sillä joka kerta?
    Monta kertaa Iiriksellä ratsastetaan viikossa ja ratsastatteko itse sillä joka kerta?
    Sinulla on hellyyttäviä connemaroja.
    <3

    VastaaPoista
  7. Ihana postaus! Toivottavasti saat terveen paperit!

    VastaaPoista
  8. Eka ano: Kiitoskiitoskiitos :) Hurri on ratsastuskoulun käytössä, joten se menee viikossa jotain 10-5h ehkä... ja ite meen sillä kerran viikossa, viikoloppusin kun saan ja estevalkoissa+kisoissa.
    Iiriksellä ratsastetaan päivittäin, sillä on vaan yksi vapari. Mä meen aina kun pystyn, mut myös äiti menee sillä ja maanantaisin yks Helmi liikuttaa sen. Iiriskin saa liikuntaa varmaan jonkun 8h? En oo noista tuntimääristä varma, mutta se on sellane pikanen arvio :) Ja onhan ne söpöjä<3

    Toka ano: No niimpä , sitä määkin toivon :)

    Julia: Mä niin muistan meiän vapputorin, tänävuonna mennää uuestaan xD ja Kiitos sullekki xD

    VastaaPoista
  9. Tyttö joka on lukenut kirjan sinusta.27. toukokuuta 2019 klo 11.37

    Vaikka et tätä enään luekkaan niin olit mahtava ihminen joka oli aina positiivinen ja jaksoi uskoa parantumiseen. OLET SELVIYTYJÄ!!!

    VastaaPoista
  10. Niin mäkin luin sen kirjan ja olit todellakin tosi mahtava ihminen

    VastaaPoista